Oletin aina, että kun tulen raskaaksi, säntään ensimmäiseen lastenvaateliikkeeseen ja ostan sen tyhjäksi. Kuitenkin, kun ajatus siitä että meille on tulossa lapsi - siis ihan oikeasti, lapsi - ei mahtunut millään päähän sitä ei tapahtunutkaan.

Kun sain päälle vuosi sitten tietää, että minulle oli tulossa veljenpoika, ryntäsin lähimpään lastenvaateliikkeeseen ja ostin pari bodya. Ostelusta tuli nopeasti intohimoni - varsinkin raskausyritysten jälkeisen pettymyksen aikaan. Junailijan serkkupojalta onkin peritty aika lailla kaikki vaatteet, mitkä tähän mennessä ovat tiensä meille löytäneet. Muutamat vaatteet ovat tulleet avomiehen äidiltä ja vain kaksi yöpukua olen itse ostanut. En vieläkään oikein käsitä, että miksen ole omalle lapselle halunnut hankkia mitään. Saimme yhdistelmävaunut ilmaiseksi perheeltä, jolla pari vuotta sitten työskentelin. Niiden kotiin tuominen oli ahdistavaa ja monta päivää jopa välttelin niiden katsomista. Mutta eteisessä kun ovat, en voinut vältellä niitä loputtomiin, ja nyt olen jo tottunut niihin ja välillä jopa ajatellut että kesällä siellä pötköttää jotain pientä ja ihmeellistä. Jotain jonka minä ja avomieheni yksin olemme saaneet aikaan.

Nyt, yht'äkkiä raskausviikolla 22, sekosin. Olen etsinyt nettikaupoista käytettyä ja uutta tavaraa - kaikkea mitä ilman ei muka voi elää. Eikä etsimiseni ole rajoittunut pelkästään tavaroihin tai vaatteisiin. Olen lukenut yhä enemmän myös kotisynnytyksestä ja doulista - etsinyt ihmisiä ja hintoja hullunkiilto silmissä. Toisaalta tiedän hyvin, että ilman doulaakin voi synnytys olla rauhallinen ja positiivinen kokemus - tai että vauva pärjää ihan hyvin ilman kaunista, viiteen eri tasoon säädettävää, pähkinän väristä ja keinujalallista pinnasänkyä. Mutta toisaalta eihän ilman niitä vain voi pärjätä! Tai en minä ainakaan. Eikä siksi myöskään meidän vauva. Työttömän ja opiskelijan yhdistelmätaloudessa raha vain on hyvin tiukalla, enkä doulaa ainakaan tule saamaan. Silti kiusaan itseäni katselemalla eri yhdistysten sivustoilla doula-palvelujen hintoja ja saatavuutta. Unelmien pinnasängynkin löysin (kukkaron onneksi) nettihuutokaupasta ja se meni jo parempaan paikkaan. Sinne meni sekin haave. Nyt ihastuin Brio Basic pinnasänkyyn. Mies ei jostain syystä vielä pinnasänkyä halua hankkia (sanoi, että Junailija pärjää vielä ihan hyvin ilmankin.) Ainoa hankinta, jonka tiedän 100% varmaksi vielä jossain vaiheessa raskautta, on hyvä sitteri. Baby Björnin 1-2-3 tai Balance. Kokemuksen perusteella uskon, että nämä kaksi ovat sitterien parhaimmistoa ja tukevat hyvin lapsen niskaa ja selkää. Ja lapsi viihtyy. Vaikka onhan jokainen lapsi tietenkin erilainen(:

Nyt lähden lukemaan vauvalehtiä ja -kirjoja ja ottamaan selvää yhä uusista tarvikkeista - niistä, joita ilman ei voi elää!

Ps. Pyydän anteeksi hyvin epäselvää päivitystä.(:

Onni on: pieni potkiva Junailija.