Niin se vaan taitaa olla.. Meidän pieni Junailija on keksinyt minun virtsarakkoni, sekä kylkiluut. Hieman pelottaa, että mitä siitä sitten tulee, kun Junailijalla alkaa olla sitä kokoa ihan kunnolla - ja voimaa.

Virtsarakko on kyllä keksitty jo aika kauan sitten. Aluksi pienet potkut tuntuivat vain hassuilta, enkä uskonut niiden olevan tahallisia. Mutta nykyään pieni potkii (tai lyö) rakkoa vain kun se on täysi. Liekö sitten jonkin sortin vastalause tilaa vievälle 'turhakkeelle'. Eikä siinä mitään, jos potkuja/lyöntejä tulisi vain yksi tai kaksi kerrallaan. Tämä vaan vetää kunnon sarjoja - eikä lopeta ennen kuin pääsen vessaan. Tämän kaiken tietenkin välttää sillä, että käy oma-aloitteisesti tarpeeksi usein vessassa.(:

Hankalampi homma on nuo kylkiluut. Tyyppi kun potkii niihin niin sopivassa kulmassa, että minulle on tullut ihan oikea pelko siitä mitä on edessä. Entä jos Minusta tulee yksi niistä joilla murtuu kylkiluita sikiön potkujen takia? Monta yötä on valvottu kauhusta täristen näiden mielikuvien vainoamina.

Vaan ehkä tämä tästä?

Onni on: pienen Junailijan maiharittomat jalat..